Meidän tarina ja arki

Tänään oli se päivä jota oon jännittänyt kesästä asti. Venlan silmäpoli aika nimittäin. Muutama tunti ennen lääkäriin menoa aloin olee niin jännittynyt et paniikkikohtaus meinas laueta päälle. Lähin ajoissa hakemaan tytön koulusta, että ehditään ettii parkkipaikka ja että  muutenkin ehditään ajoissa. Heti kun näin Venlan niin omanlainen tyyneys laski ylle. Koska tiedän kuinka reipas tyttö on. No, paikanpäälle saavuttiin niin ensin meidät ohjattiin väärälle käytävälle odottamaan ja sitten kun kävin kysymässä niin kyseinen lääkäri sanoi ettei hänelle ole tulossa tänään lapsi asiakkaita. Ohjattiin toiselle käytävälle odottamaan.. Aika oli jo puol tuntia myöhässä ja kävin uudestaan kysymässä niin sanottiin että ”Anteeks, se onkin just toi toinen käytävä. Siellä hoidetaan vaan edellistä potilasta vielä.” (Eli se missä oltiin toisella kertaa.) Tässä vaiheessa alko jo ärsyttämään tosi paljon odottelu ja jokapuolelle pompottaminen. Tajusin myös että parkkiaikaa oli enään 20min jäljellä ja kohta pamahtaa jälleen kerran sakot kun en oikeen voinut lähtee laittaa lisää aikaakaan ettei mee lääkäri aika ohi. Koskaan meillä mikään ei voi mennä helpolla. Mun tuuria. Toisaalta yhet sakot oli pikku juttu tän lääkäriajan rinnalla. Sinne oli päästävä ja leikkaus aika saatava tytölle. 

Kun vihdoin ja viimein päästiin lääkärille niin aika oli jo tunnin myöhässä.. 

Venla oli todella reipas! Ensin lääkäri tutki ja sitten pyysi ylilääkärin katsomaan. Hänen mielipide silmästä oli, että kasvain ei ole kovin kasvanut ja koska se mitä on jäänyt niin on olemassa riski ettei sitä koskaan saada kokonaan pois. Mutta, että voidaan yrittää leikkauksella saada loput pois, joten Venla laitettiin toimenpide jonoon ja aika tulee postissa kotiin. Itselle jäi vähän huono maku koko reissusta.. Ehkä tää tästä helpottaa joku päivä. Tärkeintä on ettei se kasvain oo pahanlaatuinen eikä vaikuta näköön. Nyt voidaan hetki huokasta ennen leikkausta. ♡

Heijssan !

Syksy on mulle sellasta aikaa, että oon aina kokoajan todella väsynyt ja kaikki mitä tekee, niin tuntuu vievän viimeset voimat. Kylmyys ja pimeät illat ei oo yhtään mua varten. Oonkin aina sanonut, että oon syntynyt väärään maahan. 😀 Voisin vaan nukkua koko syksyn ja talven ohi.. Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä kuinka syysväsymyksestä pääsee eroon, niin otan ne vinkit ilomielin vastaan! Venlallakin tuntuu olevan tää syksy yks inhottavimpia vuodenaikoja. :/ Eikä helpota yhtään, että käydään jälleen tätä vääntöä sen isän ja isän suvun kanssa siitä, kun hän ei tapaa lastaan. Mun syytä heidän mielestä, ettei Venla tapaa heitä kun en vie häntä sinne. Surullista, että lapsikin tajuaa ettei toinen vanhempi oo yksin vastuussa kaikista matkakuluista ja nyt sitten saan selitellä hänelle, että miksei isä tule häntä hakemaan (Venla haluaisi omien sanojen mukaan ”matkustaa isin kanssa kahdestaan Vantaalle edes joskus). J.n äiti oli sitä mieltä, että mun pitäis alkaa opettaa Venlaa liikkumaan nyt yksin bussilla tai junalla Vantaalle / Helsinkiin.. ihan  en ollut samaa mieltä kun tyttö ei osaa edes lukea vielä :/ Ehkä vuoden päästä mutta ei ihan vielä.. Nyt vaan on kulunut yli 3kk kun J on nähnyt Venlaa, ja lapsestakin huomaa kuinka alkaa erkaantumaan taas, jälleen kerran isästään. Surullista kuinka joku voi pomppia lapsen elämässä sillon kun itseään huvittaa. 🙁

No joo, mutta.. Edellisestä päivityksestä onkin jo hetki, ja paljon on taas keritty touhuumaan. Äidille järkättiin muutama viikko sitten hänen ystävän kanssa pienet syntymäpäivät ja lapset järkättiin hoitoon mun isosiskolle. (Lapsilla tarkoitan mun pienempiä sisaruksia, jotka on äidin uudesta avioliitosta, Mika 14v ja Pinja 13 v.)  Ja tietenkin omaa lasta. 😀  Synttäreille tein boolin (Twister-booli) ja täytekakun, jossa oli täytteenä mansikkarahka ja päällä mansikoita, mustikoita ja valkosuklaata. Ilta oli kaikinpuolin rento ja mukava, keskustassakin käytiin kun äiti tykkää käydä laulaa karaokessa. 🙂  Äiti nautti ainakin!

Viime viikolla saatiin kirje, että päästään syyslomaksi tyttären kanssa Kalajoen kylpylähotelli Saniin, tuetulle lomalle! Me molemmat odotetaan ihan hirveesti sitä. Lapsi varsinkin, kun pääsee uimaan päivittäin. Ite ehkä enemmän odotan yhdessä oloa lapsen kanssa ja että pääsee lataa akut ja rentoutumaan. <3 Viime tipassa saatiin koira hoitoon mun hyvälle ystävälle! Mikä ei meille oo koskaan niin itsestään selvyys, kun meidän Sunny ei tuu toimeen toisten koirien eikä varsinkaan kissojen kanssa. Mutta, loppu hyvin ja me päästään lomalle Venlan kanssa!

Viime viikonloppuna oli se pitkään odotettu ja jännitetty leiri Venlalla. 🙂 Kaikki oli mennyt tosi hyvin. Touhua ja tekemistä oli juttujen perusteella ollut. Uusia kavereitakin oli tyttö saanut. Mikä on mun mielestä lapselle todella tärkeetä. Että saa kavereita ja ihania uusia kokemuksia. Oli siellä kuulemma tullut lauantai iltana pieni itkukin, kun tuli äitiä ikävä nukkumaan mennessä. Ihmeellisempää olis ollut jos ei olis tullut ikävä 😀 Mutta oli se ihanaa saada oma pieni tyttö takas kotiin, tilata pizzaa ja saada tyttö kainaloon nukkumaan. <3 Sanokoot kuka mitä tahansa, mutta musta on ihanaa kun saan mun lapsen viereen nukkumaan. Kerran ne vaan on pieniä, ja kohta en saa edes väkisin häntä mun viereen, sillä aion nauttia siitä niin kauan kun sitä kestää. 😀

Mun viikonloppu meni kavereiden kanssa vähän nollatessa. Oli ihan mahtavaa päästä yhden parhaimman kaverin kanssa perjantaina kahestaan ulos. Alkuilta oltiin mun luona, juoruttiin ja pelailtiin parit huojuvat tornit. 😀 Keskustassa tuli käytyä tanssimassakin. Kaikinpuolin hyvä ilta! Lauantaina päivällä kävin kattomassa mun kummityttöä ja tätä mun ystävää Kaijaa jonka kanssa olin perjantaina. Illalla menin siskon luokse kylään, ja extemporeen hommattiin mulle lippu Antti Tuiskun keikalle ja lähin niiden mukaan kattoo keikkaa! Sain lipun synttärilahjaks siskolta. 🙂 Vaikka synttärit onkin vasta ens kuussa, niin oli mahtava lahja. 😀 Keikka oli hyvä ja koko ilta myös. Täytyy kyllä myöntää, etten hetkeen halua lähtee ulos, kun olo oli aika kamala sunnuntai aamuna. 😀 Mutta kyllä taas muistu mieleen kuinka tärkeetä on saada omaa aikaa ja tavata ystäviä! <3 Oon niin kiitollinen siitä kuinka ihania ihmisiä mulla on ympärillä!!

Olisin ilonen jos kommentoisitte ja kertoisitte vähän mielipiteitä kommentein mun blogista. 🙂 Kirjotusvirheitä ei tarvii, kun niitä on varmaan joka kolmannessa sanassa 😀 

Seuraavaan kertaan taas.. <3

Edellisen kirjotuksen jälkeen jouduin ottaa pienen paussin tänne kirjottelusta..

Mennään kuitenkin niin syvälle henkilökohtasuuksiin, et joutuu ite vähän käsitellä uudestaan asioita. Vaikka luulin, että olisin käsitellyt ja olisn täysin sujut kaikkien asioiden kanssa, mut kyllä niiden kaivelu kolahti kovempaa kun luulin. Nyt pystyy taas hengittää 🙂

Viikonloppu meni aika hujauksessa, kun Venlalla oli ensin perjantaina sen entinen tarhakaveri yötä ja lauantaina tuli toinen kaveri yöks. Sunnuntai menikin vähän rennommin kun käytiin äidin luona syömässä. Harvoin pääsee valmiiseen pöytään ja mä ainakin nautin niistä täysin mitoin. Parasta siinä on kun äidillä saa mennä lepäämään hetkeks ruoan jälkeen (ihan vaan pariks tunniks 😉 ).

Tuntuu, että kokoajan on jotain ohjelmaa.. Maanantaisin on Venlan kokkikerho, tiistaisin on tytön telinevoimistelu. Mulla taas on kokoaika jotain lääkäri / fyssari / labra käyntejä. Venlalla oli maanantaina myös koulukuvaus <3 Saas nähdä millasia kuvia tänä vuonna tulee 🙂 Vaikka ainahan oman lapsen kuvat on niitä kauneimpia. 😉 Heh… Tyttö pääs eilen ensimmäiseen koulu discoonkin.! Tuntu niin hullulta, että on jo niin iso (vaikka on vielä niin pieni), että lähtee koulun discoon! Muistu vaan mieleen omat discot kouluajoilta.. Voi luoja niitä aikoja. Ja ne viimeset hitaat 😀 Onneks Venla ei edes tiennyt mitään mistään hitaista.. Ehkä osittain myös siks et hain sen tahalteen pikkusen aikasemmin sieltä 😀 Tarpeeks ”kamalaa” kun tyttö pujuu ”hyvännäkösistä” pojista! Meinasin tukehtuu leipään ekan kerran kun se selitti niiden koulun isommasta pojasta joka ”ei oo sille sulonen, vaan niinku.. hyvännäkönen!” Ai kauheeta! Onhan se ihanaa, että lapset kasvaa ja kaikki helpottuu omalla tavallaan. Tai niin sitä väitettiin että helpottuu. Mun mielestä se huoli vaan muuttaa muotoaan. Joka päivä sitä kattoo lastaan, ”miten mä oon voinu saada aikaseks jotain noin kaunista ja ainutlaatusta?!” Se pelko ja huoli mikä on omasta lapsesta, sitä ei voi edes sanoinkuvailla. Ennen Venlaa oma meno oli ihan päätöntä, ei minkäänlaista vastuuntuntoa. Venlan myötä oon kasvanut ite ihmisenä huikeen paljon. <3 Osaan nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä, mitkä ennen oli vaan itsestään selvyys.

Näin nää mun ajatukset poukkoilee 😀 Joo.. Tää päivä meni kuskaillessa kaveria lääkäriin ja laboratorioon. Kävin ite myös toisen kaverin, Jutan luona kahvilla. Ihan mukava, että oli taas ohjelmaa Venlan koulupäivän ajaksi.  Koulupäivän jälkeen mentiin yhessä mässäilee mäkkiin ja sen jälkeen ostaa Venlalle tulevalle leirille makuupussi ja uudet lenkkarit. En tiiä kumpaa jännittää se viikonloppu leiri enemmän. Villi veikkaus, että mua 😀

Tällästä tällä kertaa. 🙂

Tänään on ollut taas tosi mukava päivä. Pakko kuitenkin ensin hehkuttaa siitä meijän eilisestä Hoplop reissusta lasten kanssa. Se oli ihan mieletön ku se oli uusittu 🙂 Kaikki tykättiin tosi paljon! Meillähän oli siis se Ida ja Miro mukana, on ne lapset niin mahtavia kun niillä on hauskaa. Ja oli kiva saada antaa Idan äidin Jenninkin levätä kun on tehnyt paljon töitä.. Jos voisin nii auttaisin enemmän. Ei vaan meinaa olla aina mahdollista, mutta välillä pyrin auttaa ystäviä näin edes 🙂 No joo.. Mutta siitä Hoplopista, lapset oli niin innoissaan et hyvä et pysy nahoissaan. Mäkin juoksentelin jonkun aikaa sillä niiden seassa 😀 Sit syötiin pikkusen ranskalaisia siellä ja kaikki sai muutaman pelipoletin. Oli kiva reissu ! Käytiin vielä mun äidin järkkäämässä lasten kerhossa ja sitten mun luona symässä ennenkun lähettiin viemään lapsia kotiin. Pitkä päivä oli. 🙂 Mut onneks oli kivaa 🙂

Tänää mä jäin hetkeks lepää kun venla meni kouluun, kun tota selkää särkee aika ajoin aika paljon. No, sitten meillä oli Venlan koululääkäri käynti, mä olin tietysti kattonu ajan väärin ja mentiin myöhässä mut onneks pääs kuitenki sellaselle pikakäynnille 🙂 Kaikki oli hyvin ja sai kehuja kuinka kauniin urheilullisen näkönen vartalo  ja hyvä ryhti! Naurettiin vaan sen lääkärin kanssa et nyt oli tämmönen pika tarkastus 😀 Mutta vahinkoja sattuu !

Venlan kaverin äiti soitti koulun jälkeen, että saako heidän tyttö tulla leikkimään meille, sanoin vaan että ”tottakai saa!” Tytöt teki hienosti läksyt ensin ja sitten alottivat leikit. Vähän ajan päästä kävivät välipalalla ja taas leikki jatku 🙂  Tää kaveri ei kovin kauaa ehtinyt olemaan kun meille oli tulossa vieraita, Reija ja Tomppa. 🙂

Joten Reija ja Tomppa tuli meille myös, oli mukava jutella reijan kanssa pitkästä aikaa ja lapset leikki. Syötiin siinä ennen leikkien alkua lasagnee, kaikki ei tykänny mut ei kaikki voikkaan tykätä 🙂 mä tykkäsin ! Muutaman tunnin olivat täällä. 🙂

Illalla käytiin vielä pikasee äitillä ja sen jälkeen kotiin venla nukkumaan. Tyttö oli ihan väsy <3 🙂

Tällästä tällä kertaa <3

Hellou! 🙂

Viikonloppu meni siellä töissä mulla. Venla oli ollut sit viikonlopun mun siskon luona, kun äiti joutu sinne sairaalaan. Äiti pääsi kyllä onneks jo perjantaina pois sieltä, mut oli niin väsynyt et Venlan oli parempi olla tädin luona. Sillä oli ollut tosi kivaa siellä. 🙂 Perjantaina oli ollut kaveri iltaan asti ja lauantaina oli päässyt ratsastamaan. Käy vähän kateeks 😀 Kuinka helppoa lapsen elämä on !

Mulla on mennyt päivät siihen et lepään ja parantelen selkää sen aikaa kun Venla on koulussa.. Maanantaina Venlalla alko seurakunnan järjestämä kokkikerho Keskustassa. Olivat tehneet suklaa-banaani pirtelöä 🙂 Tais toi harrastus viedä ylivoimasen voiton kaikista harrastus kokeiluista! 😀 Tykkäs tyttö tosi paljon! Tiistaina alko sitten myös pitkään odotettu telinevoimistelu. Sielläkin oli ollut tosi mukavaa, pienestä haaverista huolimatta. Venla oli hypännyt jotenkin niin että, polvi oli kolahtanut. Kotona laitettiin kylmää ja otettiin rauhassa, aamulla oli jo parempi vaikka vähän kuulemma vielä kolotti.  Ei mitään isoa kuitenkaan sattunut:)

Tänään on Venlalle kiva päivä tiedossa  kun mennään koulun jälkeen Hoploppiin. Kaks kaveria tulee mukaan, Ida ja Miro 🙂 Päivät menee niin nopeesti kun on kokoajan jotain mitä odottaa. Maanantaina ilmotettii Venla myös viikonloppu leirille Vesalaan. Tyttö oli niin innoissaan ettei meinannu pysyä nahoissaan. Lapsen iloa on niin ihanan aitoa ja siitä tulee niin hyvä mieli kun näkee oman lapsen onnellisena. <3

Elämä on täynnä ylä – ja alamäkiä, tässä vain ripaus meijän arkea.

Aion kertoa rehellisesti meidän elämästä, niin paljon kuin vain kykenen ja ehdin kirjoittamaan. Tänään mietin tälläisia asioita..

Meillä on ollut  tyttäreni, Venlan kanssa lähivuosina aika rankkaa. Päällimmäisinä tällä hetkellä ollut sairastelut, oman selän ongelmat ja vatsakivut.

Venlalla taas, sen silmässä ollut kasvaimen leikkas, joka ei loppujen lopuksi onnistunut vaan tuli takaisin. Venlalta on myös paljon tärkeitä ihmisiä lähtenyt elämästä ja jälleen oma isä, kolmatta kertaa, on tapaamatta lastaan, perusteluina se että mä en suostunut kustantamaan yksin kaikkia matkakuluja. Nyt on mennyt kaks ja puol kuukautta kun on nähneet. Tuntuu todella pahalta lapsen puolesta. En vaan käsitä miten joku voi tehdä noin.
Teen kaikkeni jotta korvaisin sen mitä ei isältään voi saada.

Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille, suuresti.

Iloa on myös ollut, mä oon päässyt hyvälle alulle selän kuntoutuksen kanssa ja nyt saan kaikenlisäks oman pt.n.

Venla on päässyt uusiin harrastuksiin jotka alotetaan ens viikolla. Oon niin onnellinen myös siitä kuinka paljon mun tytöllä on hyviä kavereita ja koulu on lähtenyt sujumaan erittäin hyvin.

Meillä on ihana ja lämmin koti. Ruokaa kaapissa ja puhtaat vaatteet. Ja mun ihanat ystävät on ollut tukena meille niin paljon etten voi sanoin kiittää <3

Joskus on hyvä pysähtyy ja miettiä mikä on elämässä tärkeetä ja olla kiitollinen siitä <3
Hyvää yötä puput <3

Tervetuloa!

Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni.

Aion puhua hyvin avoimesti ja käydä läpi asioita jotka ovat minua pitkään vaivanneet. Hieman jännittää kuinka ihmiset ottavat kaiken vastaan.

Pointti nyt on se että toivon teille mukevia lukuhetkiä ja minulla rentouttavia kirjoitushetkiä 🙂