Edellisen kirjotuksen jälkeen jouduin ottaa pienen paussin tänne kirjottelusta..
Mennään kuitenkin niin syvälle henkilökohtasuuksiin, et joutuu ite vähän käsitellä uudestaan asioita. Vaikka luulin, että olisin käsitellyt ja olisn täysin sujut kaikkien asioiden kanssa, mut kyllä niiden kaivelu kolahti kovempaa kun luulin. Nyt pystyy taas hengittää 🙂
Viikonloppu meni aika hujauksessa, kun Venlalla oli ensin perjantaina sen entinen tarhakaveri yötä ja lauantaina tuli toinen kaveri yöks. Sunnuntai menikin vähän rennommin kun käytiin äidin luona syömässä. Harvoin pääsee valmiiseen pöytään ja mä ainakin nautin niistä täysin mitoin. Parasta siinä on kun äidillä saa mennä lepäämään hetkeks ruoan jälkeen (ihan vaan pariks tunniks 😉 ).
Tuntuu, että kokoajan on jotain ohjelmaa.. Maanantaisin on Venlan kokkikerho, tiistaisin on tytön telinevoimistelu. Mulla taas on kokoaika jotain lääkäri / fyssari / labra käyntejä. Venlalla oli maanantaina myös koulukuvaus <3 Saas nähdä millasia kuvia tänä vuonna tulee 🙂 Vaikka ainahan oman lapsen kuvat on niitä kauneimpia. 😉 Heh… Tyttö pääs eilen ensimmäiseen koulu discoonkin.! Tuntu niin hullulta, että on jo niin iso (vaikka on vielä niin pieni), että lähtee koulun discoon! Muistu vaan mieleen omat discot kouluajoilta.. Voi luoja niitä aikoja. Ja ne viimeset hitaat 😀 Onneks Venla ei edes tiennyt mitään mistään hitaista.. Ehkä osittain myös siks et hain sen tahalteen pikkusen aikasemmin sieltä 😀 Tarpeeks ”kamalaa” kun tyttö pujuu ”hyvännäkösistä” pojista! Meinasin tukehtuu leipään ekan kerran kun se selitti niiden koulun isommasta pojasta joka ”ei oo sille sulonen, vaan niinku.. hyvännäkönen!” Ai kauheeta! Onhan se ihanaa, että lapset kasvaa ja kaikki helpottuu omalla tavallaan. Tai niin sitä väitettiin että helpottuu. Mun mielestä se huoli vaan muuttaa muotoaan. Joka päivä sitä kattoo lastaan, ”miten mä oon voinu saada aikaseks jotain noin kaunista ja ainutlaatusta?!” Se pelko ja huoli mikä on omasta lapsesta, sitä ei voi edes sanoinkuvailla. Ennen Venlaa oma meno oli ihan päätöntä, ei minkäänlaista vastuuntuntoa. Venlan myötä oon kasvanut ite ihmisenä huikeen paljon. <3 Osaan nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä, mitkä ennen oli vaan itsestään selvyys.
Näin nää mun ajatukset poukkoilee 😀 Joo.. Tää päivä meni kuskaillessa kaveria lääkäriin ja laboratorioon. Kävin ite myös toisen kaverin, Jutan luona kahvilla. Ihan mukava, että oli taas ohjelmaa Venlan koulupäivän ajaksi. Koulupäivän jälkeen mentiin yhessä mässäilee mäkkiin ja sen jälkeen ostaa Venlalle tulevalle leirille makuupussi ja uudet lenkkarit. En tiiä kumpaa jännittää se viikonloppu leiri enemmän. Villi veikkaus, että mua 😀
Tällästä tällä kertaa. 🙂