Tänään oli se päivä jota oon jännittänyt kesästä asti. Venlan silmäpoli aika nimittäin. Muutama tunti ennen lääkäriin menoa aloin olee niin jännittynyt et paniikkikohtaus meinas laueta päälle. Lähin ajoissa hakemaan tytön koulusta, että ehditään ettii parkkipaikka ja että muutenkin ehditään ajoissa. Heti kun näin Venlan niin omanlainen tyyneys laski ylle. Koska tiedän kuinka reipas tyttö on. No, paikanpäälle saavuttiin niin ensin meidät ohjattiin väärälle käytävälle odottamaan ja sitten kun kävin kysymässä niin kyseinen lääkäri sanoi ettei hänelle ole tulossa tänään lapsi asiakkaita. Ohjattiin toiselle käytävälle odottamaan.. Aika oli jo puol tuntia myöhässä ja kävin uudestaan kysymässä niin sanottiin että ”Anteeks, se onkin just toi toinen käytävä. Siellä hoidetaan vaan edellistä potilasta vielä.” (Eli se missä oltiin toisella kertaa.) Tässä vaiheessa alko jo ärsyttämään tosi paljon odottelu ja jokapuolelle pompottaminen. Tajusin myös että parkkiaikaa oli enään 20min jäljellä ja kohta pamahtaa jälleen kerran sakot kun en oikeen voinut lähtee laittaa lisää aikaakaan ettei mee lääkäri aika ohi. Koskaan meillä mikään ei voi mennä helpolla. Mun tuuria. Toisaalta yhet sakot oli pikku juttu tän lääkäriajan rinnalla. Sinne oli päästävä ja leikkaus aika saatava tytölle.
Kun vihdoin ja viimein päästiin lääkärille niin aika oli jo tunnin myöhässä..
Venla oli todella reipas! Ensin lääkäri tutki ja sitten pyysi ylilääkärin katsomaan. Hänen mielipide silmästä oli, että kasvain ei ole kovin kasvanut ja koska se mitä on jäänyt niin on olemassa riski ettei sitä koskaan saada kokonaan pois. Mutta, että voidaan yrittää leikkauksella saada loput pois, joten Venla laitettiin toimenpide jonoon ja aika tulee postissa kotiin. Itselle jäi vähän huono maku koko reissusta.. Ehkä tää tästä helpottaa joku päivä. Tärkeintä on ettei se kasvain oo pahanlaatuinen eikä vaikuta näköön. Nyt voidaan hetki huokasta ennen leikkausta. ♡